Arvostelussa Huawei Honor 4X

Oikealla kyljellä on äänenvoimakkuuden säätö ja virtapainike, pohjassa microUSB-liitin ja yläreunassa kuulokeliitin. Muovinen takakuori on avattavaa sorttia ja korttipaikat löytyvät sen alta. Fyysisten näppäimet löytää sormituntumalla helposti ja niissä on terävä naksahdus. Kapasitiiviset painikkeet toimivat luotettavasti. Valitettavasti kameralle ei ole omaa fyysistä näppäintä.

Muotoilultaan Honor 4X ei ole mitenkään omaperäinen tai erityisen tunnistettava, mutta se ei ole ruma tai epäkäytännöllinenkään. Näinkin edulliseksi laitteeksi se on jopa melko premiumin tuntuinen, vaikka muovikuorinen onkin. Vajaan yhdeksän millimetrin paksuus saa puhelimeen niin ikään laadun tuntua, minkä lisäksi se istuu käteen ihan mukavasti, joskin yhden käden käyttö voi tuntua varsinkin suurempiin puhelimiin tottumattomille jo tässä kokoluokassa haastavalta – 5,5 tuuman näyttö on melko suuri, vaikka suurempiakin on tarjolla.

Tekniikka

Suuressa näytössä on hintaluokassa ymmärrettävä 720p-tarkkuus. Lippulaivamalleja havittelevat tuhahtavat tässä vaiheessa ja jättävät laitteen omaan arvoonsa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että en testin aikana missään vaiheessa joutunut manaamaan, että olisipa näytössä lisää pikseleitä. 1080p-resoluution tuoma lisätarkkuus on suhteellisen pieni etu, kun samalla joutuu höyläämään siivun akkukestosta. 1280 x 720 on tälle ruutukoolle vielä useimmille ihmisille täysin riittävä tarkkuus. Yksittäiset pikselit voi vielä tarkkasilmäinen erottaa oikein läheltä tihrustaessaan, mutta ei enää normaalilta noin 30 sentin käyttöetäisyydeltä.

Katselukulmat ovat hyvät, joskin sivuttain käännettäessä tulee melko nopeasti pientä värivirhettä. Kirkkaahkossakin valossa näyttö pärjäsi testin aikana hyvin, mutta pieni epäilys jäi, mahtavatko rahkeet riittää pilvettöminä kesäpäivinä. Varmaa on, että kyseessä ei ole näiltä ominaisuuksiltaan markkinoiden paras näyttö, mutta tavanomaisissa olosuhteissa ja normaalissa käytössä se suoriutuu erinomaisesti.

Suorittimena Huawei käyttää omaa Kirin-piiriään, joka ei pärjää aivan suorassa vertailussa kilpailijoille, mutta ei toisaalta ole myöskään aivan nuhapumppu. Laskentatehossa Kirin 620:n pitäisi olla suunnilleen Snapdragon 410-sarjan tienoilla. Erityisesti hintaluokassaan kahdeksanytiminen ja 64-bittinen suoritin pääsee loistamaan. Sen enempää lukuja tuijottamatta: käytännön jokapäiväisessä käytössä Kirin toimii erinomaisesti. Töksähtelyä tapahtuu harvoin, mutta jostain syystä erityisesti musiikin suoratoisto saa aikaan pientä yskimistä, jos samaan aikaan suorittaa muuta. Sovellusten käynnistymistä ei tarvitse liiaksi odotella ja valikoiden selailu on salamannopeaa.

Missään vaiheessa testiä en osannut kaivata lisää vauhtia puhelimeen, enkä turhautunut hidastelun takia, mutta on tietysti sanottava, että rahallisella lisäpanoksella saisi vielä paljon vauhdikkaammin toimivan laitteen. Huawei on kuitenkin saanut Honor 4X:ään erinomaisen hinta-laatu-suhteen, ainakin mitä nopeuteen ja käytettävyyteen tulee, ja etenkin jos vertailuun sisällytetään vain Android-laitteet.

Tallennustilaa on nykypuhelimissa harmittavan vähän, eikä Huawein puhelin valitettavasti tee tähän poikkeusta. Muisti on halpaa, joten on vähän järjen vastaista, miksi siitä niin pihistellään. 8 GB:n tallennustila saattaa aiheuttaa ongelmia tai vähintään ylimääräistä vaivaa esimerkiksi isompaa käyttöjärjestelmäpäivitystä tehdessä, vaikka puhelimessa olisikin muistikortti. Huawein tapauksessa tämä on erityisen harmittavaa, sillä esiasennukset vievät tilasta leijonan osan ja laitteessa on vapaata tilaa suoraan paketista vain alle neljä gigatavua.

Puhelimen akkukesto oli monen muun asian ohella positiivinen yllätys. Laite suoriutui päivän yli suhteellisen aktiivisesta käytöstä leikiten, ja usein illalla oli lataukseen laittaessa vielä yli 30 prosenttia jäljellä, joinain päivinä lähes 50 prosenttia.

Puhelin on niin sanottu Dual SIM, eli siihen saa samanaikaisesti kaksi SIM-korttia. Puhelinvertailun testissä ei tällä kertaa testattu tähän liittyviä ominaisuuksia, mutta asetuksien perusteella kahden kortin hallinta on tehty suhteellisen helpoksi.

Ohjelmisto

Honor 4X käyttää vielä "vanhaa" Android 4.4 -järjestelmää, mutta se on peitetty Huawein oman EMUI-käyttöliitymän alle (EMotion UI). EMUI 3.0 on raikas tuulahdus perinteisesti tummaan ja synkähköön Android-designiin, mutta siinä on muutakin kuin pelkkää hyvää.

EMUI 3.0:n ytimessä on aikajana, joka näkyy ruudun vasemmassa reunassa. Sitä käytetään esimerkiksi viesteissä ja puheluhistoriassa sekä ilmoituskeskuksessa. Valkea tausta luo puhtaan tuntua ja näyttää raikkaalta ja keveältä.

Lukitusnäytössä on oletuksena vaihtuvia kuvia aiheista, joita voi itse muokata. Myös kello ja päivämäärä ovat näkyvillä, samoin kuin kameran pikakäynnistys, mikä onkin tarpeellinen, kun kameralle ei omaa fyysistä näppäintä ole. Kameran asetuksista voi kylläkin ottaa käyttöön ominaisuuden, jonka avulla kamerasovelluksen saa auki kahdella nopealla äänenvoimakkuuden pienennyspainikkeen näpäytyksellä, joten tilanne ei ole tältä osin katastrofaalinen.

Ehkä vähän outona ominaisuutena Huawein EMUI:ssa ei ole lainkaan niin sanottua päävalikkoa, vaan kaikki asennetut sovellukset tipahtavat suoraan jollekin aloitusnäytöistä. Tavallaanhan kyse on hyvin samanlaisista tiloista ja samat kuvakkeet siinä aloitusnäytöllä pyörivät kuin valikonkin takana, mutta organisointia ratkaisu hankaloittaa. Varsinkin kun sovelluksia kertyy paljon, alkaa aloitusnäyttöjen selaaminen ja alituinen täyttyminen olla tuskastuttavaa.

Sovellusten etsimistä helpottaa kuitenkin pikahaku. Kun näyttöä vetää sormella alaspäin mistä tahansa muualta kuin ilmoitusvalikon avaavasta yläreunasta, aukeaa hakuikkuna, jossa on heti tyrkyllä viimeksi käytetyt sovellukset sekä hakupalkki. Samasta ruudusta onnistuu niin sovellusten kuin yhteystietojen ja viestienkin haku.

Tiivistettynä voisi sanoa, että EMUI on onnistunut tuotos ja huomattavasti mukavamman näköinen kuin vaikkapa Samsungin vastaava hirvitys, mutta tästä huolimatta monet käyttävät mieluummin vaikkapa puhdasta Androidia, etenkin visuaalisesti uudistunutta 5-versiota.

Huawei tarjoaa myös läjän erilaisia esiasennettuja sovelluksia, joita ei voi poistaa. Suurin osa niistä on kuitenkin varsin hyödyllisiä ja liittyvät esimerkiksi puhelimen muistin- ja virranhallintaan. Sovellukset tarjoavat helpon keinon hallita, mitkä sovellukset saavat jäädä käyntiin ruudun ollessa pois päältä ja näyttävät myös hyvää dataa puhelimen tilasta. Puhelimen hallinta -sovellus tarjoaa käyttöön myös Ultra-virransäästötilan, joka pidentää puhelimen käyttöaikaa useilla tunneilla kytkemällä perinteiseen tapaan pois monia toimintoja.

Kamera

4X:n pääkamera on se ominaisuus, joka jättää ehkäpä eniten toivomisen varaa. Kuvanlaatu on 13 megapikselin kennollakin keskimäärin vain kohtalainen verrattuna huippupuhelimiin ja Huawein äärimmäisyyksiin yksinkertaistettu kamerasovellus on lähes suora kopio Applen kamerasovelluksesta.

Kamerasta löytyy perinteinen kuvatila, joka tarjoaa myös heti kuvaushetkellä ilahduttavan helppokäyttöisen suodatinvalikoiman. Kuvan rajaaminen onnistuu äänenvoimakkuuspainikkeilla. Sovellus tarjoaa mahdollisuuden korkeintaan 10 kuvan sarjan ottamiseen, ja se onnistuu kuvauspainiketta pohjassa pitämällä. Asetuksista saa myös vaihdettua tämän toimenpiteen toimintoa.

Suoraan kuvausruudusta saa säädettyä vain salaman tilaa, muut säädöt on piilotettu valikoiden taakse, siinä määrin kun niitä ylipäätään on. Pro-kuvaajat tai edes vähän enemmän valokuvausta harrastelevat kaipaavat varmasti enemmän säätövaraa, mutta onneksi Androidille on saatavilla runsaasti sovellusvaihtoehtoja, myös ilmaiseksi.

Applen kamerasovelluksen tapaan peruskuvatilassa voi sipaista sivullepäin päästäkseen videokuvaukseen sekä "Kaunista"-tilaan, jonka pitäisi tehdä selfieistä nätimpiä. Omissa testeissämme toimittaja ei kuitenkaan merkittävästi kaunistunut.

Valikon takaa löytyy muun muassa HDR-tila (joka ei näyttänyt testikuvissa tekevän juuri mitään), panoraamakuvaus sekä vesileima, jolla kuvan nurkkaan saa lätkäistyä sijainnin ja vallitsevan säätilan.

Kuvien tarkkuus on ihan hyvää keskiluokkaa ja värit kelvollisia, mikäli kuvataan hyvissä olosuhteissa. Haastavassa valaistuksessa kamera on vaikeuksissa. Hintaluokkaan nähden kameran yleisen suorituskyvyn täytyy kuitenkin sanoa kuuluvan ylempään keskiluokkaan, poislukien itse sovelluksen huonous.

Yhteenveto

Huawei yllätti todella. Yhtiö on kovaa vauhtia nousemassa todella varteenotettavaksi puhelinvalmistajaksi myös länsimaissa, ja Honor 4X on siitä hyvä näyte. "Great value for money" toteutuu ainakin tämän laitteen kohdalla, sillä noin 220 euron hinnalla saa itselleen ehdottomasti käyttökelpoisen Android-laitteen.

EMUI varmasti jakaa mielipiteitä, mutta omaa silmää se miellytti kovin. Puhelimen kamera laahaa harmittavasti muun tason perässä, mutta onneksi suurimmat ongelmat ovat softassa, kun otetaan huomioon, mitä tämän hintaiselta raudalta sopii odottaa.

Puhelimen heikkouksissa mainitut premium-ominaisuudet ovat sellaisia, joita ei muutenkaan tämän hintaluokan laitteissa nähdä, eikä niiden puute nytkään laskenut arvosanaa merkittävästi. Halusin ne silti mainita, sillä sellaisten saaminen mukaan tekisi 4X:stä ohittamattoman.

Lähitulevaisuudessa julkaistava Huawei P8 -arvostelumme kertoo, onko Huawei todella nousemassa älypuhelinvalmistajien kärkikastiin, vai puuttuuko siltä vielä ammuksia. Honor 4X:n perusteella kaikki on mahdollista.

Vahvuudet

+ Yleinen tuntuma
+ EMUI
+ Akkukesto
+ Hinta-laatu-suhde

Heikkoudet

- Kamerasovellus
- Tallennustilan vähyys
- Ei (ainakaan toistaiseksi) uusinta Android-versiota
- Premium-ominaisuuksien puute (langaton lataus, sormenjälkisensori yms.)